Toriman Begins
korjaan sen sitten joskus
Uusimmat kirjoitukset
Uutta cdJapanissa:

Mitä taikaidoleille kävi

Kirjoitettu: 2014-10-05, kategoria: anime & manga

Viimeisimmät taikaidolisarjat herättävät kysymyksen, mitä taikaidolit oikeastaan ovat, ja onko taikaidoligenre ajautunut niin kauan lähteiltään, etteivät sarjat edes lukeudu enää taikatyttösateenvarjon alle. Taikatyttöanimella on pitkät perinteet ja tietyt hyvin vakiintuneet tropeensa, joita esimerkiksi Aikatsu on tulkinnut hyvin löyhästi. Perinteisemmän kaavan taikaidolisarjoja puolestaan ei ole ilmestynyt aikoihin.

Taikaidolit saivat syntynsä 80-luvulla, kun Pierrot tuotti Creamy Mamin ja liudan muita taikaidolisarjoja kilpailemaan Toein hyvin menestyneiden noitasarjojen kanssa. Sarjoissa toistuu sama rakenne: Tuiki tavallinen tyttö saa jonkin sattumuksen kautta kyvyn muuttua taian avulla idoliksi. Taikatyttömuodossa idolien perhe ja ystävät eivät tunnista tyttöjä, ja poiketen esimerkiksi Sailor Moonin kaltaisista soturisarjoista on idolimuoto täysin erilainen kuin siviilimuoto. Suuri osa ajasta menee kaksoiselämän mukanaan tuomien kommellusten selvittämiseen. Laulu- ja tanssitaidot tulevat luonnostaan.

Myöhemmistä sarjoista esimerkiksi vuoden 2002 Full Moon wo sagashite täyttää yhä jokaisen Pierrot'n asettaman kriteerin taikaidolille. Mitsuki tahtoisi idoliksi, mutta ei voi kurkussa olevan kasvaimensa ja musiikkia halveksivan isoäitinsä vuoksi osallistua koe-esiintymisiin. Taian avulla Mitsuki muuttuu 16-vuotiaaksi ja täysin terveeksi kultakutriksi. Treeniä ei tarvita, sillä Mitsuki on luonnostaan hyvä laulaja. Sekä idoli-identiteettiä että oikeaa henkilöllisyyttä on suojeltava, ja lisäksi asioita hankaloittaa keinoja kaihtamaton kilpailija, jo Creamy Mamista tuttu rooli.

Mitsuki idolipersoonansa Full Moonin kanssa

Nykyisin kenttää hallitsee kaksi valtavaa taikaidolifranchisea: Aikatsu sekä Pretty Rhythmin tilalle syntynyt PriPara. Nämä kaksi tuoteperhettä ovat varsin lähellä toisiaan monillakin tavoin. Huomattavaa on, että esiäideistään ne ovat sen sijaan muuttuneet varsin merkittävästi. Salaisen identiteetin tilalle on tullut hommaa hankaloittava perheenjäsen tai vaikkapa rehtori, ennen koko olemuksen muuttuminen on enää lähinnä näyttävä vaatteidenvaihto ja asiaan liittymättömät kommellukset ja henkilöllisyyden varjelu on vaihtunut kovaan harjoitteluun. Olkoonkin, että kahden viimeisen kohdalla asia ei täysin mustavalkoinen olekaan PriParan kohdalla.

Erityisesti idolisarjojen hahmokaartin koostumus on muuttunut merkittävästi sitten kasarin. Romanssikuviot ovat väistyneet nykyään kokonaan ystävyyssuhteiden setvimisen tieltä, eikä kummassakaan sarjassa ole ilkeitä kilpailijoita. Suurin muutos on idoliryhmien suosion heijastuminen tyttöjen taikaidolipiirrettyihin. Yksinäisten idolien sijaan seurataan, kun päähenkilö idoliystävineen tavoittelee menestystä satojen tai tuhansien muiden taikaidolien keskellä. Kuka tahansa voi olla idoli, mutta vain kovalla harjoittelulla ja ystäviin luottamalla voi todella menestyä.

Aikatsu-tyttöjä ennen asunvaihtoa ja jälkeen sen esittämässä erikoisliikettä

Taika on siis arkipäiväistynyt. Kuka tahansa voi aloittaa Aikatsun tai PriParan, niin piirretyissä kuin oikean elämän Japanissakin. Taika on myös muuttunut teknisemmäksi. Vaikka mekaniikka toimii samoin ja näyttää taikatyttötaialta, on se puettu erilaisiksi härpäkkeiksi. Syynä molempiin seikkoihin on tietenkin, että unelmien ja muovilelujen lisäksi sekä Aikatsu että PriPara myyvät arcade-peliä, jossa kuka tahansa voi toteuttaa idolitouhujaan. Enää ei odoteta, että taikaotus putoaa taivaalta ja antaa taikavoimat, vaan taikavoimia saa keräilykorttien muodossa kuka vain.

Mutta kun taikatytön ja ihan tavallisen idoliksi tahtovan tytön välinen raja on lähes kokonaan häivytetty, ovatko taikaidolit enää taikatyttöjä lainkaan? Ovatko Aikatsun ja PriParan tytöt edes taikaidoleita?

Yuu tavallisessa muodossaan sekä Creamy Mamina

Taikaidolien taikatyttöaspektia pohtiessa huomaa myös väkisinkin, ettei miehille suunnattuja taikaidolisarjoja juurikaan tehdä, vaikka taikatyttösarjoja tehdään otakuyleisölle tätä nykyä nimikkeiden määrässä mitattuna enemmän kuin pikkutytöille. Symphogear ei istu kovin hyvin taikaidolikategoriaan, koska se on ensisijaisesti toimintasarja ja tytöt sotureita. AKB0048 on viimeaikaisista myöhäisillan idolisarjoista ehdottomasti lähinnä taikaidolisarjoja, mutta on sekin enemmän taikaidolisarjojen johdannainen kuin itse genren edustaja. Miksi tyttöjen sarjoissa sitten taikaidolius on silti jossain määrin hengissä ja taikatyttögenreen liitettävissä, eivätkä vain entisaikojen taikaidolisarjojen johdannaisia?

Miehille suunnatuissa taikatyttösarjoissa tyypillisesti tahdotaan keskittyä juonenkuljetukseen ja hienoihin taikamekanismeihin, tyttöjen väliseen ystävyyteen tai sekä että, kuten esimerkiksi Madoka Magicassa ja Lyrical Nanohassa. Idolisarjoissa tärkeintä on ryhmädynamiikka ja vastoinkäymisistä yli pääseminen, mutta myös jokaisen tytön esittäminen omana uniikkina hahmonaan ja potentiaalisena waifuehdokkaana katsojalle. Sarjoissa myös pyritään kuvaamaan idolitoimintaa jossain määrin uskottavasti - löyhimmillään Love Liven, raadollisimmillaan Wake Up! Girlsin tapaan. Taikatytöt ja idolit toimivat siis genreinä niin eri tavoin, että ne eivät yhdisty otakusarjoissa kovin luonnollisesti.

Tyttöjen sarjoissa puolestaan tärkeintä on, että katsoja pystyy samaistumaan päähahmoon, tai tätä nykyä pikemminkin löytämään päähahmokaartista oman samaistumisensa kohteen. Taikaidolisarjat myyvät ja ruokkivat unelmaa, joten sarjojen on päästävä mahdollisimman kauas oikeasti hyvin rankasta ja kyseenalaisestakin bisneksestä. Kun maailma on jo valmiiksi eriytetty julmasta tosimaailmasta, on siihen helppo lisätä jos jonkinmoista taikahärveliä, taianomaisia lentelyposeerauksia ja kesken esityksen vaihtuvia överejä neonvaloasuja - aikuisten silmään höpsöjä asioita, joiden ehdottomasti suurin kohderyhmä on ala-asteikäiset tytöt. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyajan tyttöjen idolisarjat ovat riippuvaisempia taiasta kuin ikinä ennen. Yuu olisi voinut muuttua Creamy Mamiksi ostamalla meikkisetin, peruukin ja korkkarit, mutta Lala ja Mireille tarvitsevat taikaa jokaisessa jaksossa loihtiakseen lavalle jättimäisen pitsan ja joutsenparven.

Mireille ja Lala idoleina ja siviilissä

Muutoksen myötä myös taikaidolisarjojen sanoma on muuttunut. Kuka tahansa voi toteuttaa unelmansa jos todella yrittää, ole juuri se idoli jollainen tahdot olla ja pidä yhtä ystäviesi kanssa. Parempi kuin “joskus vain käy tuuri”.

Taikaidolien muoto on siis muuttunut hyvin paljon aikojen saatossa - paljon enemmän, kuin verrattain nuorten taikasoturien tai nyttemmin lähes kadonneiden noitien. Aikaisemmin melko kauan samanlaisena pysynyt taikaidolialagenre on muuttunut nopeasti niin paljon, että koko taikatyttölajityypin rajat ovat entisestään hämärtyneet. Murros on kuitenkin hyvä asia, ja todistaa, että taikatytöt pystyvät yhä pysymään ajankohtaisina ja muuttumaan muuttuvien aikojen mukana. Taikaidolit eivät ainakaan vielä näyttäisi irtoavan taikatyttögenrestä kokonaan omaksi kokonaisuudekseen, vaan pikemminkin idolialityyppi vie koko lajityyppiä uuteen suuntaan. Taikaidoleilla ei kiitos uusiutumisensa liene ainakaan vähään aikaan pelkoa kuihtua samaan tapaan kuin noitasarjoille on käynyt, ei ainakaan niin kauan, kun idolit ovat Japanissa iso juttu nuorille tytöille.


Kommentoi:

Huom! Kirjoita seuraavaan kenttään "OK" ilman lainausmerkkejä, jotta tiedän sinun olevan ihminen:

Nimi* E-mail Sivun URL Sivun nimi
Kommentti*: